Näytelmä, joka pohjaa teokseen Neuvostoihmisen loppu, seuraa 87-vuotiasta Vasili Petrovits Nin elämää 1920-luvulta 1990-luvun alkuun.
Vaikka Neuvostollitto on hajonnut ja kommunismia pilkataan, Vasili uskoo yha puolueeseen.
Aleksijevitsin tyyli on dokumentarinen proosa: hän kokoaa satojen haastattelujen kautta yksityisiä kertomuksia suurten historiallisten muutosten keskelta. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Sodalla ei ole naisen kasvoja, Sinkkipojat, Tsernobylista nousee rukous ja Neuvostoihmisen loppu. Nykyään hänen tuotantonsa on kielletty Valko-Venäjällä, ja hän elää maanpaossa Berliinissä.
Esityksen tuottavat HELSINKI 98 ja sadsongskomplex:fi. Näytelmä on osa Suomen Kulttuurirahaston tukemaa Maailma näyttämölle -hanketta.
Rooleissa: Sami Lanki, Elli Närjä
SINKKIPOJAT
SINKKIPOJAT on trilogian toinen osa. Sillä on takanaan jo 28 loppuunmyytyä esitystä.
”Muistaminen... se on kuin työntäisi kätensä tuleen.”
Valkovenäläisen Nobel-kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin samannimiseen dokumentaariseen teokseen perustuva SINKKIPOJAT kertoo Neuvostoliiton hyökkäyksestä Afganistaniin 1979–1989. Afganistanin sotaan otti osaa yli puoli miljoonaa neuvostosotilasta, ja sen tuloksena kuoli noin 1,3 miljoonaa afgaania ja 6 miljoonaa joutui pakolaiseksi.
Afganistanin sota on Venäjällä täysin unohdettu sota. Siitä ei puhu kukaan eikä sitä muista kukaan, sillä se ei sovi Suureen Kertomukseen.
”Vuonna -83 palasin Moskovaan. Siellä elettiin kuin sotaa ei olisi ollutkaan. Eikä sitä ollutkaan – metrossa suudeltiin ja naurettiin… Kyselin ihmisiltä: – Tiedätkö kuinka monta vuotta Afganistanin sota on jatkunut? – En, en tiedä... – Jaa, ehkä kaksi... – Ai onko jossain sota? Todellako...”
Näytelmässä äänen saavat sotaan osallistuneet ihmiset – sotilaat, lääkärit, rintaman siviilityöntekijät – sekä sotaan osallistuneiden ihmisten äidit ja vaimot. Sotilaat olivat lähteneet rintamalle suorittamaan urotekoja, mutta palasivat sieltä unohdettuina, hyljättyinä ja vammautuneina. Kyseessä ei ollutkaan Suuri Isänmaallinen Sota.
Näytelmän kantaesitys oli 23.4.2024.
Rooleissa: Sami Lanki, Emilia Neuvonen, Elli Närjä, Maksim Pavlenko
Tšernobylin rukous
”Tšernobylin rukous – Tulevaisuuden aikakirjat” on Helsinki 98:n Aleksijevitš-trilogian päätösosa.
Huhtikuun 26. päivä vuonna 1986 räjähti Tšernobylin neljäs ydinreaktori Ukrainassa Neuvostoliitossa. Kyseessä on maailmanhistorian suurin teknologinen katastrofi. Valko-Venäjällä ei ollut ainoatakaan ydinvoimalaa, mutta valkovenäläiset olivat Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden suurimmat kärsijät. Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitšin merkittävimpiin teoksiin kuuluva ”Tšernobylin rukous” (suom. v. 1997 nimellä Tšernobylistä nousee rukous) antaa äänen ihmisille, jotka joutuivat kokemaan ydinsäteilyn kammottavat vaikutukset yhdessä totalitaristisen neuvostovallan kielto- ja vaikenemispolitiikan kanssa.
”Kuinka voisi ymmärtää, missä olemme. Mitä meille tapahtuu? Täällä... Nyt... Ei ole ketään, jolta kysyä...”
Rooleissa: Elli Närjä, Vilma Sippola, Sami Lanki
LÄHINAAPURI
Helsinki 98 -teatteriryhmä vie Markus Leikolan uutuusnäytelmässä katsojan vankilaan Venäjällä ja kysyy: Miten voi olla hullu yhteiskunnassa, joka on sitä jo itse.
Näytelmän inspiraationa on toiminut pikku-uutinen, jonka mukaan Venäjän viranomaiset laittoivat vankilatuomiota kärsineen toisinajattelija Aleksei Navalnyin naapuriselliin mielenvikaisen henkilön, jotta hulluus tästä tarttuisi myös Navalnyiin.
Betoniseinäisessä sellissä kaksi hahmoa, Vartija ja Hullu, ottavat mittaa toisistaan, venäläisyyden jatkumosta, rikoksesta ja rangaistuksesta, toisistaan pääsemättömissä. Ja jossakin seinän takana on koko ajan se, johon on tarkoitus vaikuttaa: vanki, jonka nimeä ei saa mainita.
Lähinaapuri puolestaan on myös venäläinen ulkopoliittinen termi, jolla tarkoitetaan sellaisia naapureita – valtiollisella tasolla esim. Ukrainaa ja Viroa – jotka eivät ole ihan täysiä ulkomaita, minkä vuoksi niitä on lupa kohdella kuin ne olisivat itse asiassa omia.
Rooleissa: Sami Lanki, Juha-Pekka Mikkola
MIEHET PÄIVÄNVALOSSA
Ukrainalaisen näytelmäkirjailijan Iryna Serebriakovan dokumentaarinen näytelmä vuodelta 2024 kertoo pakkomobilisaatiosta, miehistä, valinnoista ja arjesta Ukrainassa.
MIEHET PÄIVÄNVALOSSA toteutetaan ulkona, sillä on välttämätöntä esittää näytelmä ”päivänvalossa”.
Näyttelijät ovat Taisiya Kostyuk, Ilkka Lampi, Maksim Pavlenko ja Timo Teern.
TALVI PÖYDÄN ALLA
TALVI PÖYDÄN ALLA kertoo nuoresta ranskalaisesta eksistentialistisen kirjallisuuden kääntäjästä, Florencesta, joka vuokraa työpöytänsä alustan kotia vailla olevalle maahanmuuttajalle, hiljaiselle ja vaatimattomalle Dragomirille. Mitä tapahtuu, kun kotimaata ei enää ole ja uusi elämä alkaa kirjaimellisesti pöydän alta?
Esitys nostaa esiin kysymyksen miten maahanmuuttajat saataisiin pöydän alta pöydän ääreen.
Roland Toporin TALVI PÖYDÄN ALLA on samaan aikaan runollinen ja karu, herkkä ja absurdi, jopa sadunomainen tarina maahanmuutosta, toivosta ja rakkaudesta.
ULADZIMIR USHAKOU on valkovenäläinen pitkän uran tehnyt teatteriohjaaja, joka on joutunut pakenemaan kotikaupungistaan Minskistä, jossa hänellä oli oma teatteri (Valko-Venäjän taiteellinen nykyteatteri).
ROLAND TOPOR (1938–1997) oli ranskalainen kirjailija, kuvittaja, sarjakuvataiteilija, näyttelijä. Toporin puolanjuutalaiset vanhemmat pakenivat vainoa Varsovasta Ranskaan 1930-luvulla.
Rooleissa:
Florence Michalon – Taisiya Kostyuk
Dragomir – Jaakko Kiljunen
Gritzka – Maksim Pavlenko
Raymonde Pouce – Veera Anttila
Marc Thyl – Ilkka Lampi
FAUST
TOHTORI J. FAUSTIN KUOLEMANSA JÄLKEEN LAATIMA OMAKOHTAINEN PARTITUURI
TOHTORI J. FAUSTIN KUOLEMANSA JÄLKEEN LAATIMA OMAKOHTAINEN PARTITUURI perustuu Maksim Isaevin käsikirjoitukseen ja sen idea ja konsepti kuuluvat Helsinki 98:n aiemmista tuotannoista tutuksi tulleelle visuaaliselle taikurille Pavel Semchenkolle, joka pakeni Venäjältä Suomeen maaliskuussa 2022.
METAFYYSINEN SIRKUS, JOKA ON MENNYT PIELEEN
Faust, loppuun palanut alkemisti, metafyysisen totuuden tavoittelija, jota kukaan ei nostanut jalustalle, horjuu ja yrittää saada otteen äärettömästä. Mutta Mefistofeles ei ole pimeyden herra, vaan pikemminkin maailmankaikkeuden takakujalla sijaitsevan kasinon tylsistynyt diileri, joka heittää noppaa vain omaksi huvikseen.
TOHTORI J. FAUSTIN KUOLEMANSA JÄLKEEN LAATIMA OMAKOHTAINEN PARTITUURI on sekä erilaisia äänellisiä, kielellisiä ja musikaalisia että visuaalisia, materiaalisia ja tilallisia ulottuvuuksia hyödyntävä draamallinen nykyesitys.
Näyttämöllä:
Anastasia Trizna
Pavel Semchenko
Samuli Kivelä
KOLYMAN KERTOMUKSIA
Näytelmä, joka pohjaa teokseen Neuvostoihmisen loppu, seuraa 87-vuotiasta Vasili Petrovits Nin elämää 1920-luvulta 1990-luvun alkuHelsinki 98 tuo näyttämölle yhden 1900-luvun järkyttävimmistä mutta samalla merkittävimmistä kirjallisista todistuksista Neuvostoliiton pakkotyöleireistä. Teatteriryhmän uusi esitys perustuu Varlam Šalamovin novellikokoelmaan Kolyman kertomuksia, joka kuvaa ihmisyyttä äärimmäisissä olosuhteissa.
Helsinki 98:n Kolyman kertomuksia ei tarjoa helppoja vastauksia, vaan pakottaa katsojaa pohtimaan maailmaa ja ihmisyyttä ja lopulta elämän kauneutta. Esitys tuo näyttämölle sekä uskottavan teatterikokemuksen että kunnioituksen niitä kohtaan, jotka kirjoittivat, kuolivat ja jäivät unohdetuiksi. Vuosaarelaiselle yleisölle se on mahdollisuus kohdata pala historiaa ja tarkastella samalla, mitä ihmisyys todella merkitsee.un.
Näyttelijät: Sami Lanki, Juha-Pekka Mikkola ja Maksim Pavlenko
HUOLTO 4:18
Myllyteatterin ja Helsinki 98:n anarkistinen tragikomedia sukeltaa rasitetun mielen pimeään ytimeen
HUOLTO 4:18 on Myllyteatterin ja Helsinki 98:n yhteistyönä toteuttama anarkistinen tragikomedia, jossa huumori repeää ilmoille ja paljastaa jotakin, mitä emme haluaisi nähdä. Esitys avaa raadollisen kuvan yksittäisen laitostyöntekijän mielenmaisemasta ajassa, jossa prekaarin luokan voimavarat kulutetaan lopullisesti tyhjiin.
Vanhaan Vuosaaren lukioon rakennettu paikkasidonnainen esitys kutsuu katsojan keskelle rapautuvaa koulurakennusta. Se hengittää pölyä ja menneisyyttä.
Näyttämöllä nähdään yksi henkilö: vanha klovni ja nykyinen laitoshuoltaja Myrsky Hartikainen. Koulu on suljettu ja omakin tulevaisuus uhattuna. Jäljellä jää vain varasto täynnä muistoja – ja unettomuus, joka syö järjen reunoja.
Teoksen ytimessä on dark clown -estetiikka: mikään ei ole pyhää ja kaikki on mahdollista. Tämä klovni ei lohduta – klovni paljastaa.
Ohjaus / Käsikirjoitus : Jaakko Kiljunen
Pääosassa Iika Hartikainen
